Kiitän kaikkia jotka ovat myötäeläneet Chilin blogissa. Vieläkin täällä on takki tyhjä, mutta eiköhän se elämä voita vähitellen . Chili kuitenkin on kunnossa, mutta kastroitu, joten Chililtä ei jäänyt jälkeläisiä.

 

Nöyrin kiitos kaikille.

Perjantaina aamuyöllä Chili alkoi pakertaa synnytystään. Muutaman tunnin jälkeen tuli selväksi, että ilman apua se ei jaksa. Päivystäjällä sitten maailmaan saatiin leikkauksella yksi ainokainen pentu, pikkuinen poika. Pojalla oli eväät vähän vähissä ja siis ennuste kovasti, kovasti huono.

Chili ei leikkauksesta toettuaan välittänyt pennusta lainkaan. Pentua pidettiin vastikkeella elävien kirjoissa ja kuskattiin eläinlääkäriin useasti. Tänään maanantaina pieni ei enää jaksanut taistella; iltapäivällä se veltostui ja lopulta hiipui rauhallisesti pois.

Meillä on nyt suuri suru. Ei tämän homman nyt näin pitänyt mennä. Tämän piti olla iloinen tapahtuma.

Kuvassa tilanne perjantaina kun Chili vielä nukkui lääkärireissun jälkeen mutta pentu oli suht terhakka pikku taistelija. Voimat eivät kuitenkaan sitten lopulta riittäneet vaikka kaikkemme sen edestä tehtiin.

 

 

 

Tuon verta alkaa olla aikaa mikäli tilastoihin on uskominen, ja sitten täällä poksahtaa. Yhtään ei jännitä, ei, muuten vaan alkaa olla sormet pureskeltuna alinta nikamaa myöten. Mistä saa uusia sormia?

Vaakakin odottelee jo jotain punnittavaa. Punnitsinpa huvikseni hiiren, se painaa 89 grammaa. Kaikenlaista jännää ehtiikin tässä vielä punnitsemaan ennen Big Bangia.

Pesälaatikko on tehtynä. Tosin, koska se on pahvinen ja Karva-vaari tykkää järsiä pahvia, niin johan se on ehtinyt käydä sitä nurkasta nakertamassa. Äh! En usko itsekään miten äkkiä sain ruhoni liikkeelle alakerrasta rappuset ylös kun kuulin nakerruksen äänen. Söisi nyt vaan vaikkapa alumiinisia sälekaihtimia kuten ennenkin.

Uskaltaako sitä nukkua ollenkaan, kas siinä pulma

Toivottavasti seuraavassa merkinnässä pesässä on jotain muutakin kuin esiharjoitteleva emoehdokas.

Happi loppuu ja alkaa ahistaa! Nimittäin nyt on tosiaan enää muutamia päiviä laskettuun aikaan. Mutta minähän en panikoi missään tilanteessa, en en, pois se minusta. Panikoi penikoi, hehhehhehheheee *älli lähti ja kipiää muutes teki*

Toistaiseksi pesän virkaa tekee vanha koiranpeti, jonka Chili on hyväksynyt. Tämä siksi, että talvi yllätti täällä landellakin ja catmobiilissa on vielä kesägummit enkä ole päässyt hakemaan varaamaani laatikkoa tykötarpeineen.

Chili itse tutkailee mualimaa autuaan tietämättömänä aiheuttamistaa tunnekuohuista. Nääs jokunen ilta sitten kun hää herkesi kesken unien miukahtamaan ja pyöri epämukavan tuntuisesti ja vispasi häntäänsä vähän näreissään niin olin varma, että nyt se temput teki (tosin sehän teki temput jo sulhasen kanssa aikaa sitten). Joko hyvä uni jäi kesken tai sitten pentulat heitteli volttia äiteensä kiusaksi. Nyt se katti istuu ikkunalla tirppavahdissa eikä sillä tunnu olevan mitään aikomusta poksahtaa tämän vuosituhannen puolella. Minuako muka jänskättää...

Ai mulla muka mahaa, no ei tasan! Mutta talitirppiäiset, tänne heti! Linnut, linnut... ainakin peltopyyn mentävä aukko on aamiaisen jäljiltä.

Enää vajaa kaksi viikkoa  h-hetkeen. Hertsimunleijaa. Tästä ruippamassusta pitäisi sitten jotain ankaran hautomisen jälkeen kuoriutua! No, ainaskin painoa on ruvennut tulemaan ihan reippaasti lisää ja ainakin yksi mokkula tuntuu, joten katsotaan miten naituneiti meidät yllättää.

Chili on luopunut matrix-seinäkiipeilystään kokolailla, tunkee nyt vaan tykö massurapsutuksia varten. Nälkä on aina vieraanamme, mutta se hoidetaan asianmukaisesti, sekä kissalla että minulla. Jottei ihan hyytyisi, on rouvanalku silti terhakkaana ryntäilemässä ikkunalta toiselle kun ulkona näkyy joku mehevä talitirppiäinen tai orava, hää on nääs ilmeisesti päättänyt pitää linjansa synnytyksen jälkeenkin.

Se pentupesä pitäisi saada aikaiseksi. Huh. Ja webcam, jos sitten valoa riittäisi. Apua, puolitoista viikkoa, mitä-mitä-mitä... (siirtyy vähitellen hapuilemaan korkeimman tason paniikkinappulaa)

 Ja taas olet sen kameras kanssa sohottamassa kun mää meinaan olla vähän relax. Jos mulla olis keskisormi, niin näyttäisin sitä, nyt saat koko vasemmasta etutassusta.